Kävin eilen neuvolassa. Kaikki oli hyvin. Sintti on edelleen viistoperätilassa ja se on alkanut minua viime aikoina vähän mietityttämään. Mulla kun on sellainen fiilis, että tytöt on olleet "aina" oikein päin ja sintti on viihtynyt tässä asennossa jo kymmenen viikkoa! Juteltiin neuvolatädin kanssa miten tuota asentoa seurataan ja mitä sille sitten mahdollisesti tehdään ja koska. Juteltiin myös perätilasynnytyksen mahdollisuudesta. Minä kun en ihan automaattisesti ainakaan tällä hetkellä sulje sitäkään vaihtoehtoa pois. Tietysti tässä on vielä aikaa kääntyä ja riippuu niin monesta asiasta muutenkin voiko perätilaa synnyttää alateitse. Sf-mitta oli nyt 29cm, joten sekin on alkanut pikku hiljaa tasaantumaan siihen yläkäyrälle. Hb oli 118 eikä varmaan siitä tällä rautalisän määrällä lähde enää laskuun.
Kotiin tultuani katselin Alvan äitiyskorttia ja huomasin, että sf-mitta on silloinkin mennyt samoissa lukemissa! Ja sitten huomasin, että Alva on ollut viistoperätilassa vielä viikolla 32, mutta sitten seuraavalla neuvolakäynnillä viikolla 34 oli kääntynyt raivotarjontaan. Näin se aika kultaa muistot! Nähtävästi olen ollut Alvaa odottaessa niin väsynyt Adan yövalvomisten kanssa, etten ole edes jaksanut stressata vauvan asennosta. Nyt mulla ei selkeestikään ole muuta elämää. :D
Vähän on viime aikoina alkanut tulla sellaista kärsimättömyyttä odotusta kohtaan. Kolmelle tuttavalleni on viimeisen viikon sisällä syntynyt vauvoja, niin pieni malttamattomuus nostaa päätään. Eikö voisi jo olla tammikuu ja meidänkin vauva syntyä jo! Ei sen takia, ettei oloni olisi hyvä. Oloni on mitä mainioin eikä mitään raskausajan vaivoja ole vieläkään ilmennyt. Mutta täytyy myöntää, että kyllä olen jo unohtanut miltä näytin ennen tätä mahaa ja vähän alkaa jo omaa kroppaansa kaipaamaan. Ja kärsimättömyyttä on ilmassa, kun ei millään malttaisi odottaa, että pääsee näkemään miltä se meidän poika näyttää, millaiset silmät hänellä on, minkäväriset hiukset, millaiset sormet ja varpaat. Voih, tule jo pian tammikuu.
Kivaa loppuviikkoa kaikille! Meillä onkin ihan hirveästi ohjelmaa viikonloppuna. Mm. Airin ensimmäinen joukkuevoimistelun asema, isänpäivästä nyt puhumattakaan!
p.s. Kiitos kaikille viime postaukseen kommentoineille! Jostain syystä en ole päässyt omaani enkä monen muunkaan blogiin kommentoimaan viime päivinä. Olen kyllä juttunne käynyt lukemassa. :) Ja tervetuloa uusille lukijoille, toivottavasti viihdytte seurassani!
Kauniilta näyttää ihana kuura :)
VastaaPoistaYmmärrän kyllä malttamattomuutesi, vaikka onkin enää pienestä ajasta kyse niin olisihan se jo varmasti mahtavaa nähdä minkälainen ihana pieni poika siellä masun kätköissä oikein onkaan!
Kiva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin :) Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Kauniita kuvia. Meillä ei ole onneksi vielä noin kovia pakkasia ollut, olen nimittin tosi vilukissa;)
VastaaPoistaEdellisen postauksen Halloween juhlat näytti tosi onnistuneiltä. Varsinkin nuo tarjoiltavien nimet oli tosi hyvin keksitty:)
Marika: kivaa viikonloppua sinnekin! :)
VastaaPoistaMia: mä taas odotan ihan innolla, että syksy vaihtuisi talveksi. Tänä syksynä en ole vilua tuntenut, johtuukohan siitä, että raskaus pitää lämpöä yllä hyvin. :) Harmikseni muuten huomasin, että olit mennyt salasanan taakse.. :( Olisin mielelläni juttujasi jatkossakin lueskellut.
eilen olikin ihana päivä kun oli vähän pakkasta ja aurinkokin paistoi mutta tänään on taas hyvin harmaata ja tylsää, höh :(
VastaaPoistaniinhän se menee että odottavan aika on pitkä joten jaksamista odotukseen :)
Löysin tänne ihan sattumalta ja "tunnistin" sinut. Täällä yksi tammikuinen odottaja myös joka huuteli jo aiemmin ehkä tietävänsä kuka olet, mutta en ole aikomuksista huolimatta liikkeellä ehtinyt käymään...mihin mun päivät katoaa jollen shoppailemaankaan ehdi ;)
VastaaPoistaIhana blogi sinulla, tulen varmasti viihtymään mukana.
On ihan totta että niin ne unohtuu ;) Toivotaan että poika kääntyy vielä oikeinpäin lähtökuoppiinsa.
Ihan samoja ajatuksia täälläkin, kovin malttamaton alkaa odotuksen suhteen jo olemaan. Haluaisi niin sen oman pienen jo nähdä. Puolitoista kuukautisen kummipojan kanssa saa onneksi vähän jo harjoitella vauvaelämää ja nuuskutella vauvan tuoksua ;)
Mun blogissa on sulle tunnustus :) Hyvää viikonloppua teidän porukalle!
VastaaPoista