Armas 1-vuotta

Tänään klo 18.31 tuli kuluneeksi vuosi meidän pienen Armas-pojan syntymästä. On meillä ollut mahtava vuosi ja matka yhdessä tähän asti! Armas on ihanan aurinkoinen, touhottava pieni poika. Ei enää vauva vaan nyt jo taapero. Perustyytyväinen tapaus, joka kyllä osaa kertoa kun asiat ei ole hyvin. Temperamenttia ja omaa tahtoakin löytyy, vaikka yleisesti Armas suhtautuu asioihin melko rauhallisesti.

Eilen Armasta juhlittiin kavereiden ja ystävien kanssa. Tänään vuorossa oli kummeja ja sukulaisia. Ihana juhlaviikonloppu takana! Kyllä tästä on hyvä jatkaa toiselle vuodelle! Pieni mieskin sippasi jo puoli kahdeksan aikaan, sen verran poikki taisi juhlinnasta olla. :)

 

 

 

Pieni paluu viime kevääseen

Katselin tuossa kuvia viime keväältä, kun toimittaja ja kuvaaja kävivät meillä tekemässä juttua. Niin paljon ihania kuvia, jotka eivät päätyneet lehteen. Joten päätin jakaa ne nyt teidän kanssanne. :)

Näitä kuvia kun katselee, vasta huomaa kuinka paljon ollaankaan tämän vajaan vuoden aikana tehty muutoksia. Airin huone on vaihtanut paikkaa. Samoin Ada on saanut oman huoneen Armaksen huoneesta ja Armas on muuttanut Alvan kanssa Airin vanhaan huoneeseen. Myllätty on siis ihan urakalla taas. :) Hirveesti ei muuten ole sisustettu viime aikoina. Vanhoja tekstiilejä vaihdellaan paikasta toiseen ja uusia hommataan pienellä budjetilla harvakseltaan. Greengatetkaan eivät ole lisääntyneet, kun ei ole ollut mitään ´pakko saada´ -juttuja pitkiin aikoihin.

Syksyä on työllistänyt kovasti tämä kahden koululaisen ja yhden kerholaisen tahdittama arki. Milloin yhtä viedään sinne, niin kohta toista haetaan jo tuolta. Välillä olo on kuin taksikuskilla. :D Armaksen vauvavuosikin on mennyt niin nopeasti. Mutta voin kyllä sanoa nauttineeni tästä vuodesta aivan eri lailla kuin tyttöjen aikaan. Nyt kun talossa on ollut vain yksi selkeästi pieni, on siihen voinut keskittyä ihan eri tavalla. Mutta toisaalta Adan koulun aloitus ja kaikki uusi siihen liittyvä on vaatinut veronsa. On kaivattu syliä entistä enemmän, oltu milloin pahalla päällä, milloin väsyneitä jne. Turvaa on saanut pienelle koululaiselle tarjota paljon.

Kotiäitinä oleminen jatkuu toivottavasti vielä hyvän tovin, mutta vähän uusia haasteita on tiedossa kuitenkin. :) Ja nyt on pitkästä aikaa sellainen olo, että tännekin pystyn ja haluan tulla jatkossa useammin!

Oikein ihanaa vuoden alkua!

Meidän Talo

Nyt se on sitten ilmestynyt!



Tulen kertomaan muita kuulumisia vähän myöhemmin... :)

Kaikkea ja ei mitään

Vähän on sellainen olo, että olisi kaikkea mistä voisin kirjoittaa ja sitten toisaalta taas ei ole oikein mitään sanottavaa. Kaikenlaista tapahtuu koko ajan, mutta sitten ei taas kuitenkaan juuri mitään. Arki on alkanut ja pikku hiljaa koululaiset ovat tottuneet aamuherätyksiin ja uuteen rytmiin. Opetellaan lukujärjestyksiä ja muistamaan ne. Ekaluokkalaisen kanssa vielä harjoitellaan koulutietä ja koulurutiineja. Pikku hiljaa. Ensi viikolla alkaa Alvan kerho ja viimeiset harrastuksen pyörähtävät käyntiin. Minä itsekin pääsen kerran viikossa zumbaamaan! Odotan kyllä innolla! Liikunnasta on taas tullut osa elämääni ja se tuntuu tosi hyvältä. Muutaman kerran viikossa käyn juoksemassa ja vähintään toisen lasten koulureissun pyrin tekemään lasten kanssa kävellen, joten siitäkin tulee hyvä lenkki, kun koululle on matkaa 2,5 km. :)

Armaksella tuli maanantaina 7 kuukautta täyteen. Kamalaa kuinka aika rientääkään! Meillähän ei mitään sylivauvaa enää olekaan vaan pieni poika, joka istuu, konttaa ja nousee tukea vasten seisomaan. Niin kovin kiire tuntuu pojalla olevan!

Alvan ja Armaksen aamuhetki telkkarin äärellä... (ja kyllä, meillä Armaskin saattaa joskus toljottaa telkkaria,ja kyllä, tiedän ettei sais.)

Ihanaa syksyn alkua kaikille!

Kohta blogillani on muuten 100 lukijaa ja 50 000 kävijää. Sitten taitaa olla arvonnan aika.. :)

Suvi suloinen

Oltiin luvattu lapsille, että tänään illalla mennään uimaan ja paistetaan makkaroita iltapalaksi oikealla nuotiolla. Kotoota lähtiessä tihutti hieman, mutta ajattelimme, ettei pieni kesäsade haittaa. Päästyämme uintipaikalle, ei sade enää ollutkaan pientä kesäsadetta. Lapset kuitenkin halusivat kovasti uimaan, joten ei muuta kuin rohkeasti vain! Sateesta huolimatta saatiin nuotiollekin tuli ja makkarat paistettua. :) Mutta niin tyypillistä Suomen kesää, sen kerran kun tehdään retki uimaan oikein eväiden kera, sataa vettä!

Viikonloppuna on ohjelmassa leipomista ja juhlintaa, sillä meidän Ada täyttää sunnuntaina 7 vuotta. Reipas pieni koululainen jo kohta. Voi kuinka se aika rientääkään.