maanantai 31. lokakuuta 2011

Lokakuun viimeinen

Meillä elellään ihan tavallista arkea. Mitään ihmeellistä ei tapahdu eikä ole oikeen mitään erityistä kerrottavaakaan. Lapset oli viime viikon syyslomalla, osan ajasta reissussa isän kanssa. Minä paiskin töitä, joita on muuten enää neljä viikkoa jäljellä! Hurjaa!

Viime viikolla kävin sokerirasituksessa ja arvot olivat erinomaiset. Elimistöni sietää siis todistetusti hyvin sokeria. Ilouutinen tällaiselle suklaahiirelle. :D



Tai no, kyllähän meillä vähän tapahtuu. Vanhempani muuttavat tänään 250 metrin päähän meistä! Ja voi, miten aikuinen ihminen voikaan olla innoissaan vanhempiensa muutosta, lapsista puhumattakaan. Ja minusta on ihana seurata sivusta kuinka onnellisia vanhempani ovat uudesta talostaan. <3 Kyllä se elämä osaa yllättää, vuosi sitten en olisi uskonut, että tällaisia asioita tapahtuu. Että me asumme unelmiemme omakotitalossa, vanhempani miltei naapureinamme ja että meille on vielä pieni poikakin tulossa! Voi, onnea. <3

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lauantaina

Tänään tehtiin pitkästä aikaa tyttöjen toiveesta perunamuusia ja lihapullia. Mä en pyöritellyt yhtään lihapullaa vaan tein taikinan ja Ada ja Alva pyörittelivät hienosti koko ison taikinan. Sillä välin mä tein perunamuusia.




Ruokailun jälkeen olikin kiva ottaa jälkkäriksi irtokarkkeja ja mennä sohvalle pötköttämään. Eilisilta meni mulla vähän myöhäksi kun olin hyvän ystäväni luona parantamassa maailmaa. Ihana ystäväni ottaa ilolla ja kovin otettuna vastaan tulevan poikamme sylikummin tehtävän. <3

***

Muutama viikko sitten sain vihdoin maalattua ruokailutilan tuolit ja pöydän uudestaan. Maalit ovat olleet jo kesästä autotallissa odottamassa. Tämä meidän ruokailuryhmähän on aikanaan Ikeasta ostettu antiikkipetsin värisenä. Kolmisen vuotta sitten kyllästyin, että kotonamme kaikki oli antiikkipetsattua ja "tummaa", joten aloitin valkaisemaan kalusteita. Nämä tuolit ja pöydän hioin ja maalasin, kun ovat aivan täyspuuta enkä silloin löytänyt mieleistä suht edullista ruokailuryhmää tilalle. Ny tnämä  ovat olleet jo jonkin aikaa uudelleen maalauksen tarpeessa.



Ihanaa viikonlopun jatkoa ja tervetuloa uusille lukijoille!


torstai 20. lokakuuta 2011

Kauhujuhlaa odotellessa :D

Päätimme tyttöjen kanssa järjestää Halloween-juhlat. Perinteisestihän tuota kauhujuhlaa taidetaan juhlistaa aina lokakuun viimeinen (ainakin jos jenkkejä on uskominen), mutta koska tuo on tänä vuonna maanantai, päätimme pitää omat bileemme pyhäinpäivän aattona. Onpahan sitten sekä vierailla että isäntäväellä koko viikonloppu aikaa toipua juhlien hirvityksistä. :D

Tänään askartelimme kutsukortit ja teimme suunnitelmia juhlaa varten.


Onko teillä tapana juhlistaa halloweenia jotenkin?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Syyspäivän iloja

Äitini pyynnöstä otin kuvia tytöistä uusissa Pom pomin, Wheatin ja Ver de Terren vaatteissa. Jotta saataisiin kaupan facebook-sivuille muunkinlaisia kuvia kuin vaatteita kaupalla. Viikon verran etsin kuvauspaikkaa kotimme läheltä suurin odotuksin, että tehdään oikein kiva kuvausretki ja lapset jaksaa, kun minä otan miljoona kuvaa. Ensimmäinen vastalause tuli Airin suusta jo heti kättelyssä koko kuvausta kohtaan. Hän ei halua, hän ei aio sitten tehdä muuta kuin seistä ja näyttää hapanta naamaa. Pienen uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen jälkeen päädyimme ottamaan kuvat omassa pihassa. Ja muutama kiva otos sieltä tulikin, vaikken ihan miljoonaa kuvaa saanut otettua. :D Tässä muutama teillekin.










p.s. Blogini sivupalkissa Bobo-logoa klikkaamalla pääsee Muorin kaupan facebook-sivuille. :)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Ultrassa ja keittiössä

Ultrassa oli kaikki hyvin. Painoarvio oli 900 grammaa, joka vastaa noin viikkoa vanhempaa kuin mitä mulla on nyt viikkoja. Eilen sf-mitta oli 26cm. Sintti on viistoperätilassa ja lääkäri arveli hänen olleen tiistaina puhtaasti perätilassa. Lapsivettä on edelleen normaalisti. Eli ei mitään hätää niin kuin arveltiinkin. Ultrataan ja katsotaan sintin koko sitten tarpeen mukaan uudelleen. Näillä viikoillahan ei mitään syntymäpainoarvioita vielä tehdä, mutta pienen pusertamisen jälkeen mieheni sai lääkäriltä ulos ennusteen, jonka mukaan sintti olisi nelikiloinen syntyessään. Mutta tämä oli siis täysin lääkärin arvaus. Ja muuten, jostain syystä olen itsekin koko ajan ajatellut, että kyllä sintti tulee varmaan olemaan suurin meidän lapsista. Tällä hetkellähän Airi oli suurin, syntymäpaino 4080g.

***

Eilen olin sitten vapaalla koko päivän enkä saanut oikeastaan mitään aikaiseksi. Nukuin päiväunet ja lueskelin lehtiä kaikessa rauhassa. Luksusta! Tein ison satsin kaalipataa, jota taidamme syödä koko viikonlopun. Kaalipataan laiton riisin tilalle täysjyväohraa. Lisäksi leivoin kaksi vuokaleipää. Vuokaleipä on muuten tosi helppo tehdä. Ja halpa leipä. Meillä lapset eivät syö hirveästi leipää, mutta mun tekemä vuokaleipä uppoaa hyvin. Ja itse tehdyssä leivässä on se hyvä puoli, että siihen saa helposti ujutettua hyviä raaka-aineita. Kuten esim. minä laitoin vehnä- ja kauralesettä, jotka molemmat sisältävät runsaasti kuitua. Laitan tähän tuon vuokaleivän ohjeen, jos joku haluaa kokeilla. Tällä ohjeella tulee kaksi leipää, vuoan vetoisuus n.1,5 litraa tai pituus 26cm.


Vuokaleipä

 1 pss kuivahiivaa
 2 rkl öljyä
5 dl vettä
4 tl siirappia
2 dl vehnä- tai kauraleseitä (tai molempia)
10-12 dl hiivaleipäjauhoja

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita siirappi veteen. Lisää pieneen määrään hiivaleipäjauhoja suola ja kuivahiiva ja sekoita se hyvin veteen. Lisää leseet ja loput jauhot välillä sekoittaen. Lisää lopuksi öljy. Jaa taikina kahteen 1,5 litran vetoiseen voideltuun vuokaan. Paista 200 asteessa uunin pohjalla ritilän päällä 15 minuuttia, nosta ritilä alimmalle tasolle ja paista vielä n. 15 minuuttia. Anna leipien rauhoittua vuoissaan muutama minuutti ennen kuin kumoat ne ritilälle. Jäähdytä leivät leivinliinaan käärittynä.



torstai 13. lokakuuta 2011

The Adorable blog... ?


Olen jo aikoja sitten saanut Onnentähdet -blogin Terhiltä ja Willa Olivia -blogin Mialta tämän tunnustuksen. Kiitos kovasti, ihanaiset naiset tällaisesta kunnianosoituksesta! Että oikein adorable blog, hih! Käsittääkseni tämän tunnustuksen myötä minun ei tarvitse tunnustaa eikä tehdä mitään muutakaan ihmeellistä. Ja taas kerran on kestänyt niin kovin kauan, että olen saanut aikaiseksi tästä postata, on tämä ehtinyt jo kiertää melkein kaikissa blogeissa. Kaikki sivupalkissani olevat blogit mielestäni ansaitsevat tämän, joten voitte ottaa mukaanne, mikäli ette ole tätä vielä saaneet!

***

Vähän alkaa jännittämään huominen ultra. Vaikka luotan suuresti siihen, että kaikki on kunnossa, silti pienet epäluulot meinaavat nostaa päätään. Minulla on tapana käydä mieltä painavia asioita unissani, alitajunnassani läpi. Raskausaikoina tämä unissa asioiden työstäminen oikein korostuu, joten voitte arvata, että olen nähnyt jos jonkinmoista unta parina viimeisenä yönä. Yhdessä unessa kohdustani löytyi kasvain, joka kasvoi kilpaa vauvan kanssa ja maha vain paisui ja paisui oikein silmissä. Onneksi se oli vain unta ja mitä todennäköisimmin huomenna ultrassa kaikki on hyvin. Pitäkää peukkuja!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Minä ja maha

Kuten olen aiemminkin todennut, olen voinut todella hyvin. Raskauden alkuaikoina ei ollut juuri minkäänlaista pahoinvointia, vain aikamoista väsymystä, josta tiesi olevansa raskaana. Kesän lopulla alkoi armoton liikkeiden odottaminen, kun olo oli jotenkin liiankin normaali. Liikkeet alkoivat tuntua jo viikolla 17, osittain voi johtua siitä, että istukka on takaseinässä, osittain siitä, että tämä on jo neljäs kerta, kun ollaan edetty alkua pidemmälle. Samaan aikaan kesän lopulla alkoi vatsan seudun pyöristyminen. Ja jo elokuussa kuulin kommentteja mahan koosta. Olenko varma, että lapsia on vain yksi? Onko laskettu aika tosiaan vasta tammikuussa? Kyllä ja kyllä, kuului vastaukseni, joka kerta. Painoa on alusta tähän päivään tullut neuvolan vaa'an mukaan noin 9 kiloa. Vatsa on ollut vauvamaha jo niin pitkään, etten itse osaa sen ajatella olevan mitenkään suuri näille viikoille. Kunnes tänään neuvolalääkäri totesi "sen menevän ihan omillaan". Sf-mitta oli tänään pitkän ja hartaan mittauksen jälkeen 28 senttiä, kun näiden viikkojen keskiverto mitta olisi 22cm. Ja kun itse katselin käyriä kotona neuvolan jälkeen, tajusin itsekin sen olevan kyllä aika paljon näille viikoille. Enkä ajattele lääkärin tehneen mittavirhettä, sen verran kauan hän sitä mittaili. Ja olen kyllä itsekin tunnustelemalla huomannut kohdunpohjan ohittaneen navan korkeudet jo aikoja sitten. Lääkäri antoi mulle ajan perjantaiaamupäiväksi ultraan. Sanoi, että vaikka rakenneultrasta ei ole kuin viitisen viikkoa, täytyy sikiön koko tarkistaa ultralla. Toki kohdun suuri koko voi johtua myös sikiön asennosta tai lapsiveden runsaudesta. Ettei se suoranaisesti kerro heti siitä, että vauva olisi jättiläinen. Hyvähän se on tutkia ja jos kaikki on hyvin, on kiva päästä näkemään pikku mies taas ultrassa. :) Kovin huolissaan en vielä osaa olla, kun vointi itsellä on niin hyvä. Toivotaan, ettei aihetta huoleen ilmenekään. Tässä ekat masukuvat. Tänään siis viikkoja 24+5.


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

8 vuotta sitten

minusta tuli äiti. 5.10.2003 klo 2.29 syntyi maailman ihanin sinisilmäinen tyttölapsi, joka vei sydämeni heti mennessään. <3 Ja tänään tuo samainen tyttö on kasvanut näin isoksi ja on jo tokaluokkalainen! Ajatteleva, tiedostava, kyselevä, taitava ja keskusteluihin haastava pieni ihminen. Uskomatonta! Tänään juhlittiin Airin kavereiden kanssa ja sunnuntaina juhlitaan sukulaisten ja ystävien kera.






Oikein paljon onnea, rakas Airi!