Minä ja maha

Kuten olen aiemminkin todennut, olen voinut todella hyvin. Raskauden alkuaikoina ei ollut juuri minkäänlaista pahoinvointia, vain aikamoista väsymystä, josta tiesi olevansa raskaana. Kesän lopulla alkoi armoton liikkeiden odottaminen, kun olo oli jotenkin liiankin normaali. Liikkeet alkoivat tuntua jo viikolla 17, osittain voi johtua siitä, että istukka on takaseinässä, osittain siitä, että tämä on jo neljäs kerta, kun ollaan edetty alkua pidemmälle. Samaan aikaan kesän lopulla alkoi vatsan seudun pyöristyminen. Ja jo elokuussa kuulin kommentteja mahan koosta. Olenko varma, että lapsia on vain yksi? Onko laskettu aika tosiaan vasta tammikuussa? Kyllä ja kyllä, kuului vastaukseni, joka kerta. Painoa on alusta tähän päivään tullut neuvolan vaa'an mukaan noin 9 kiloa. Vatsa on ollut vauvamaha jo niin pitkään, etten itse osaa sen ajatella olevan mitenkään suuri näille viikoille. Kunnes tänään neuvolalääkäri totesi "sen menevän ihan omillaan". Sf-mitta oli tänään pitkän ja hartaan mittauksen jälkeen 28 senttiä, kun näiden viikkojen keskiverto mitta olisi 22cm. Ja kun itse katselin käyriä kotona neuvolan jälkeen, tajusin itsekin sen olevan kyllä aika paljon näille viikoille. Enkä ajattele lääkärin tehneen mittavirhettä, sen verran kauan hän sitä mittaili. Ja olen kyllä itsekin tunnustelemalla huomannut kohdunpohjan ohittaneen navan korkeudet jo aikoja sitten. Lääkäri antoi mulle ajan perjantaiaamupäiväksi ultraan. Sanoi, että vaikka rakenneultrasta ei ole kuin viitisen viikkoa, täytyy sikiön koko tarkistaa ultralla. Toki kohdun suuri koko voi johtua myös sikiön asennosta tai lapsiveden runsaudesta. Ettei se suoranaisesti kerro heti siitä, että vauva olisi jättiläinen. Hyvähän se on tutkia ja jos kaikki on hyvin, on kiva päästä näkemään pikku mies taas ultrassa. :) Kovin huolissaan en vielä osaa olla, kun vointi itsellä on niin hyvä. Toivotaan, ettei aihetta huoleen ilmenekään. Tässä ekat masukuvat. Tänään siis viikkoja 24+5.